VÄLIMUOTOISTEN NIKAMIEN PROBLEMATIIKKA

Artikkeli on julkaistu 2016 Suomen Beauceron -yhdistyksen lehdessä ja siksi esimerkkeinä on pääosin beaucenpaimenkoiria. Problematiikka on kaikilla roduilla sama.

Normaali rakenne

Nisäkkäällä on kaulanikamia (C) 7, rintanikamia (T) 13, lannenikamia (L) 7, ristiluuksi yhteenluutuneita ristinikamia (S) 3 ja vaihteleva määrä häntänikamia. Ristiluu niveltyy lantioon (sacro-ileacaliitos eli SI-nivel). Muita niveliä rangan ja muun tuki- ja liikuntaelimistön luuston kanssa ei ole. Etujalat liittyvät vartaloon pehmytkudoksilla.

Selkärangan sisällä kulkee selkäydin lannerangan 4.-5. nikaman tasolle asti. Siitä eteenpäin hermosto on jakautunut erillisiksi säikeiksi, ns. hevonhännäksi. Jokaiselle hermolle on oma evoluution kuluessa vakiintunut reittinsä tietyssä nikamavälissä jopa niin vahvasti, että keskushermostovaurion kohta voidaan paikantaa hermostollisten puutteiden/refleksien muutosten perusteella varsin tarkasti.


Välimuotoisuus

VA:lla tarkoitetaan nikaman kehityshäiriötä (vertebral anomaly). Korkkiruuvihäntäisillä roduilla nikaman kehityshäiriötä tavataan rangan kaikissa osissa, tavallisimmin rintarangassa. Muilla roduilla VA:na ilmoitetaan mahdolliset välimuotoiset nikamat muualla kuin lanne-ristiluuvälissä, jossa ne ilmoitetaan LTV:nä (Välimuotoinen lanne-ristinikama eli lumbosacral transitional vertebra). Välimuotoiset nikamat ovat synnynnäinen, periytyvä ominaisuus.Oireettoman selkämuutoksen kantaja ei periytä välttämättä oireetonta selkämuutosta, esim. ei voida sanoa että LTV1 periyttäisi LTV1:stä. Samoissa pentueissa on usein eri variaatioita välimuotoisista nikamista. Huomioitavaa on, että viimeinen lannenikama on rungoltaan normaalistikin muita lannenikamia lyhyempi. Välimuotoisuuden arvioimiseksi tulee yksittäisten nikamien lisäksi tarkastella kokonaisuutta. 

Välimuotoisia nikamia on erilaisten rangan osien vaihteissa: kaula- ja rintarangan, rinta- ja lannerangan sekä lannerangan ja ristiluun muodostavien ristinikamien vaihteissa. Tällöin esimerkiksi viimeisessä kaulanikamassa saattaa olla pienet kylkiluun tyngät (kuva 2. ja 4.), kylkiluullisia normaaleita rintanikamia on vain 12 (jolloin viimeinen rintanikama muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa, kuva 4.) tai viimeinen lannenikama on lyhentynyt ja mahdollisesti jopa kiinnittynyt ristiluuhun muistuttaen ristinikamaa. On myös mahdollista, että ensimmäinen ristinikama ei olekaan luutunut kunnolla ristiluuhun vaan muistuttaa siten lannenikamaa.

Nikaman rakenteen muuttuessa sen tehtävän mukainen toiminta saattaa häiriintyä niin ortopedisessa kuin neurologisessa merkityksessä. Mikäli nikaman rakenne on muuttunut, saattaa hermon ulostuloaukko olla alunperinkin muuttunut. Lisäksi muuttunut rakenne aiheuttaa epästabiiliutta, jonka elimistö pyrkii estämään luuduttamalla nikamia yhteen. Selässä nikamien keskinäistä liikettä vähentävää uudisluumuodostusta nimitetään spondyloosiksi. Tämä uudisluumuodostus ahtauttaa hermojuurten kulkureittejä entisestään ja aiheuttaa siten kipua.


LTV-luokittelu

LTV1 eli ”jakautunut ristiluun keskiharjanne” on LTV:n lievin muoto, jossa nikaman keskiharjanteessa on painauma 1. ja 2. ristinikaman välissä . LTV1-lausunto annetaan myös, jos keskiharjanteen 1. osa on puutteellisesti kehittynyt. Ristiluun runko-osa on aina normaalisti luutunut. Yksilötasolla LTV1-muutos sekä erilaiset välimuotoiset nikamat ylempänä rangassa vaikuttaisivat oireettomilta tai niukimmin oireita aiheuttavilta.

LTV2 ”Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama”: Viimeinen lannenikama, L7, on saanut ristinikamien piirteitä, esim. lyhentynyt, mutta ei ole luutunut kiinni ristiluuhun ja lannenikamien lukumäärä on normaali.

LTV3 ”Epäsymmetrinen lanne-ristinikama” on vastaava kuin LTV2, paitsi että viimeinen lannenikama (L7) on paitsi muuttunut, myös epäsymmetrinen. LTV3-muutokset aiheuttavat lähes aina jossain vaiheessa elämänkaarta oireita.

LTV4 6 tai 8 lannenikamaa: välimuotoisen lanne-ristinikaman rakenteellisesti vakavin muoto, jossa 7. lannenikama (L7) muistuttaa rakenteeltaan ristinikamaa (kuva 8. ja 11.) tai ristiluun 1. nikama (S1) muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa (kuva 9. ja 12.). Tällöin ristiluu on jakaantunut ja usein myös SI-liitos on puutteellisesti kehittynyt ja kooltaan liian pieni huomioiden kohtaan kohdistuva rasitus.


Spondyloosin ja välimuotoisten nikamien suhde

Välimuotoiset nikamat on mahdollista kuvantaa jo pikkupentuna, oireita kuitenkin tavallisemmin ilmenee vasta aikuisena.Välimuotoiset nikamat aiheuttavat rangan epästabiiliutta ja lantion vinoutta ja siten lisäävät uudisluun kertymistä (silloittumista, spondyloosimuutosta). Myös välilevyrappeuman riski nousee.

Tällä hetkellä viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen (L7-S1) silloittuma ilmoitetaan virallisissa kuvaustuloksissa spondyloosina. Koira, jolla on silloittumaa ko. välissä, ei voi saada SP0-lausuntoa iästä huolimatta. Tämä silloittuma tulee erottaa perinnöllisestä spondyloosista, jossa silloittumamuutoksia tulee erityisti rinta- ja lannerankaan useisiin kohtiin.

Kuten todettua, on välimuotoiset nikamat mahdollista tutkia jo nuorella iällä. Kyynärtutkimusten takia beauceronin virallisten kuvausten alaikäraja on kuitenkin 18 kk. Spondyloosilausunnon alaikäraja on 24 kk.


Kliiniset oireet

Vähimmillään LTV:stä oireena saattaa olla lantion vinous, joka aiheuttaa lihasten kipeytymistä ja sitä kautta liikevirhettä. Näissä tilanteissa harrastaminen saattaa olla mahdollista huolellisella lihashuollolla ja tarvittaessa fysioterapialla. Iän myötä tilanne usein kuitenkin heikkenee.

Välilevyrappeuma L4/L5-tason etupuolella aiheuttaa ahtauman selkäytimessä ja oireet ovat eriasteisia halvausoireita. Tämän tason takapuolella ahtautuvat hermojuuret. Hermojuurien kompressio on harvoin niin täydellinen, että aiheuttaisi halvausta. Tyypillistä on, että koirat ovat oireettomia/näennäisen oireettomia 6-7 vuoden ikään. Keski-iästä eteenpäin alkaa alueella olla uudisluuta tai mahdollisesti lonkat alkavat vaivata. Lonkkien kipeytyessä koira pyrkii joustamaan selällä enemmän ja sitä tilanne ei kestä. Hermojuurien kompressiossa puhutaan cauda equina -syndroomasta (hevosenhäntäsyndrooma). Sen diagnosointi on erityisesti alkuvaiheessa hankalaa ja onkin todennäköistä, että oireilevat koirat ovat kärsineet jo pitkään ennen kuin oireista tulee havaittavat. Mikäli koiralla on todettu jokin selkämuutos nuorella iällä, on säännöllinen eläinlääkäriseuranta välttämätöntä 1-2 vuoden välein ja lievienkin oireiden ilmetessä uusintakuvaus tarpeen.

Joskus jo nuorella koiralla saattavat hermojuurioireet tai SI-nivelen puutteellisuuteen liittyvä kipu aiheuttaa voimakkaitakin oireita. Oireet saattavat erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla olla hämääviä, esim. ongelmia sisäsiisteyden oppimisessa tai aggressiivisuutta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että muutokset lanne-ristiluualueella aiheuttavat lyhentynyttä harrastuskäyttöä, tarkempaa harkitaan harrastelajeille, tarkkaa eläinlääkärin seurantaa, huolellista lihashuoltoa ja ennenkaikkea kipua.


Jalostuksellinen näkökanta

Tähän mennessä on selvää, että kyseessä on periytyvä muutos. Mekanismi on toistaiseksi tuntematon, joten geenitestejä tms. ei ole vielä aikoihin odotettavissa (jos koskaan, kun kyseessä ei ole yksittäinen geenivirhe). Tutkimukset ja jalostuksellinen valinta perustuvat siten perinteiseen röntgentutkimukseen. Eläinlääkärien tietoisuus kuvauskohdista, jotta nikamien määrä pystytään laskemaan, alkaa hiljalleen lisääntyä, kiitos Kennelliiton eläinlääkäreille suuntaaman aktiivisen tiedotuksen.

Oireettoman selkämuutoksen kantaja ei periytä välttämättä oireetonta selkämuutosta eli ei voida esim. sanoa, että LTV1 periyttäisi LTV1:stä. Samoissa pentueissa on usein eri variaatioita välimuotoisista nikamista. Jalostukselliselta kannalta nikamamuutokset tulee tiedostaa ja mikäli esim. täysin oireeton LTV1- tai VA (esim. T13->L1) -koira on muilta ominaisuuksiltaan erinomainen ja jalostuskäyttö siten mielekästä, on toiseksi osapuoleksi ehdottomasti syytä valita selkäterve yksilö.

Beaucenpaimenkoirilla VA- ja LTV-tutkimukset kuuluvat PEVISA-ohjelmaan 2017 alkaen.

Juliska Haapanen-Kallio
Kirjoittaja on eläinlääkäri yrityksessä Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere www.elainystavasilaakari.fi,
ja toimii Suomen Beauceron ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtajana


Linkissä Beauceronien selkäartikkeli  kuvasarjassa selkäterveen koiran kuvat (kuva 1., 3., 5., 7. ja 10.) sekä muutoksia rakenteessa. Esimerkkikuviksi on valittu koiria, joilla ei vielä ole uudisluumuodostusta selän alueella. Aiemmin Suomen Beauceronit -fb-ryhmässä on ollut esillä kuvat, joissa samalla koiralla (kuvaushetkellä ikä 2 vuotta) on rangassa useampi muutos, kuvat 2.,4.,6., 8. ja 11. Kolmas koira on voimakkaasti oireileva pentu, kuvaushetkellä 6 kk, kuvat 9. ja 12.